torstai 8. huhtikuuta 2010

I Feel Like a Superwoman!

Uskomatonta! 5 viikkoa sitten alkoi jälleen epätoivoinen yritys aloittaa juoksuharrastus. En juurikaan muista juosseeni ennen yläastetta, mutta siellä juostiin, juostiin henkihieverissä. 1500m oli saatava alle 7 minuutin jos kuvitteli kiitettävän arvosanan saavansa (ja mitäpä hikipinko ei sen eteen tekisi). Siitähän sitten seurasi ikuinen kammo ja kaikki juoksuharrastusyritykset ovat tyssänneet alkuunsa. Mutta tämänkertainen yritys on siis jo ennätysmittainen! Alkuun pääsin Jokanaisen juoksukirjan juoksuohjelman avulla (joka on ehkä suunnattu ylipainoisille eläkeläisille, mutta kuitenkin). Se taitaa sittenkin olla totta, että juokseminen on aloitettava vähitellen ja kevyesti (ensimmäisellä viikolla siis juostiin ja käveltiin vuorotellen, vain minuutti kerrallaan). Toki vielä paljon on tekemättä (eli juoksematta) ennen kuin Naisten Kympille osallistuminen onnistuu. Sinnehän Riitu minut suostutteli (=pakotti) mukaan. Mutta tärkein tavoite olisi kuitenkin saada juoksemisesta pitkäaikainen harrastus. Ja kilpavarustelu on jo aloitettu! Juoksukengät tuli hankittua jo syksyllä (kyllä, ne makasivat kaapissa käyttämättöminä puolisen vuotta). Ja iskä sponsoroi opiskelijatyttärelleen (kohta 30v.) sykemittarin (taisi luulla sijoittavansa koulukirjoihin, mutta onhan opiskelijan hyvinvointi ihan yhtä tärkeää). Sykemittaria on nyt testailtu innokkaasti ja seurauksena lenkkien vauhtia on hidastettu. Tänään ostin koirille juoksuvyöhön juostavan hihnan! Myös juoksuvaatteet houkuttelisivat, mutta ehkä ne vaativat vähintään toiset 5 juoksun täyteistä viikkoa lisää!


Ei kommentteja: