sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vuosikas

Tätä kirjoitusta olen haudutellut kaksi viikkoa. Yksivuotias. Hän on sisukas (vaiko voimakastahtoinen?), sosiaalinen (-pummi), pieni ongelmanratkaisija, tarkkaavainen ja varustettu aivan järjettömän hyvällä ruokahalulla! Vauhti on kova, mutta kävelyn osalta itsevarmuus uupuu vielä. Sanoja treenailee, toistelee viikkotolkulla, mutta lopulta sanavarastoa ei kuitenkaan kerry. Yöt alkoivat sujua vuoden vaihteessa ja samalla saatiin päiväuniin rytmiä, pikkumiestä tämä tuskin liikautti, mutta äiti on saanut elämään vähän enemmän tolkkua. Rintamaito hyvästeltiin kuukausi sitten, ennakko-odotusten vastaisesti varsin kivuttomasti. Mustasta tuuheasta peikkotukasta on jäljellä enää vain muisto sekä muutama aivan liian pitkä (vaalea) haituva otsalla.


Yksivuotiaan äiti on edelleen hämmentynyt. Niin sitä vaan ei osannut kuvitella, miten oma lapsi menee kaiken edelle. Vuoden ikäinen äiti on vihdoin enemmän sellainen äiti, joksi itsensä kuvitteli, mystisesti kadonnut itsevarmuus on vähitellen taas löytynyt. Vuosi on ollut elämäni pisin, mutta samaan aikaan myös kaikkein nopein. Tuntuu, että siitä on iäisyys, kun aurinko sulatti lumia ja lähdimme ensimmäiselle vaunulenkille ihan kahdestaan. Toisaalta on käsittämätöntä, että se pienen pieni ryysymytty ymmärtää jo lauseita ja painelee pitkin asuntoa ihan omalla tyylillään. Rakas.


2 kommenttia:

Iina Mau kirjoitti...

Onnea yksivuotiaalle ❤️

Satsu kirjoitti...

Nelihampainen kiittää ;)